Iho ja sen tehtävät 22.8.2019

Ihon tehtävät 
- Ihon tehtävänä on ensisijaisesti suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. 
- Iho toimii myös lämmönsäätelijänä. Kuumalla ilmalla pintaverisuonet laajenevat, jolloin ihon lähelle virtaa verta, josta lämpöä pääsee haihtumaan.  kun ilma on kylmää pintaverisuonet supistuvat, jotta veressä oleva lämpö ei pääse haihtumaan. 

Hydrolipidikalvo eli happokelmu 
- Ihon pintaa suojaa vedestä, rasvahapoista sekä lipideistä koostuva hydrolipidikalvo. Sen pH-arvo on noin 5, eli lievästi hapan, mikä auttaa suojaamaan ihoa bakteerien hyökkäyksiltä sekä esimerkiksi saippuan emäksiseltä vaikutukselta. Ohentunut tai jopa rikkoutunut hydrolipidikalvo on kuiva, hilseilevä. Vesi ei sitoudu ihoon vaan haihtuu puutteellisen hydrolipidikalvon läpi.  

Orvaskesi (epidermis) 
- Ihon päällimmäinen kerros, epidermis peittää ja suojaa alempia kerroksia. Epidermiksessä on paljon soluja mutta vain vähän soluväliainetta eikä siinä ole lainkaan veri- tai imusuonia. Epidermiksen paksuus vaihtelee kehon eri osissa, ohuimmillaan se on silmäluomissa ja paksuimmillaan jalkapohjissa. Epidermis uusiutuu jatkuvasti sitä mukaa kuin alempana olevat solut nousevat kerros kerrokselta kohti pintaa ja hilseilevät lopulta pois. 

Sarveissolukerros 
- Sarveissolukerros koostuu litteistä keratiinisoluista, joita kutsutaan korneosyyteiksi- kuin tiilet ja solunväliaineesta – kuin laasti. Korneosyytit ovat proteiineja, jotka koostuvat pienen pienistä keratiinirihmoista ja näiden säikeiden välissä kosteus säilyy hyvin. Kun tyvisolukerroksen solut saavuttavat sarveiskerrokseen, entsyymit hajottavat solukalvot ja vapauttavat näin rasvahappoja ja erittäin tärkeitä seramideja sarveiskerrokseen. 

Jyväissolukerros 
- Jyväissolukerros muodostuu 2-3 kerroksesta ihon pinnan suuntaisesti litistyneistä soluista. 

Okasolukerros 
- Okasolukerroksessa on useita soluja päällekkäin. Erityisesti kämmenissä ja jalkapohjissa tämä kerros on paksu. Solut ovat isompia kuin tyvikerroksessa ja kuutiomaisia. Soluilla on myös useita sytoplasmisia ulkokkeita, jotka ovat usein helposti havaittavissa preparoinnissa levenneiden soluvälien ansiosta. Ulokkeet kiinnittyvät desmosomeilla toisten solujen ulokkeisiin, ja valomikroskoopilla katsottaessa desmosomit erottuvat pieninä tihentyminä. 

Tyvisolukerros 
- Tyvikerros on orvaskeden alin kerros. Se koostuu yhdestä kerroksesta kuutiomaisia tai lieriömäisä soluja heti tyvikalvon päällä. Tyvikerroksessa on kantasoluja, jotka jakaantuvat. Solut ovat basofiilisia. Niillä on vain vähän sytoplasmaa, minkä takia tumat pistävät silmään. 

Verinahka (dermis) 
- Ihon alempi kerros, dermis eli verinahka on tiivistä sidekudosta. Dermiksessä on paljon soluväliainetta, jossa puolestaan on runsaasti liima- eli kollageenisäikeitä sekä  kimmo- eli elastiinisäikeitä. Dermiksessä on veri- ja imusuonia, jotka tuovat happea ja ravinteita myös epidermiksen soluille. 

Ihonalaiskudos (subkutis) 
- Dermiksen alapuolella oleva subkutis on myös sidekudosta mutta löydempää kuin dermis. Subkutiksessa on rasvasoluja, vähän soluväliainetta ja verisuonia. Subkutiksen sisältämän rasvan määrä vaihtelee kehon eri alueilla ja riippuu ravinnosta saadun energian ja energiakulutuksen määrästä. Subkutis suojaa elimistöä ja toimii lämmön eristeenä sekä sitoo ihon sen alla oleviin jänteisiin ja lihaskalvoihin.  

Hiki- ja talirauhaset 

Hikirauhaset 
- Ulkoeritteiset rauhaset, erityisesti paksussa ihossa, ovat pillimäisiä ja kiemuraisia rauhasia, jotka tuottavat hikeä ihonalaisessa kudoksessa. Hikirauhastiehyeisiin liittyvät hermot. Hiki = hapan vesiliuos. Rauhaset erittävät pieniä määriä suoloja ja virtsa-aineita. Lihasepiteelisolut auttavat ruiskauttamaan hikeä ulos. 
- Umpirauhanen — kainaloissa ja nivuksissa, paksumpaa nestettä, joka aktivoituu puberteetti-iässä. Rauhastiehyissä kasvaa bakteereita. Rauhaset eivät ole tahdonalaisia. Ne erittävät myöskin feromoneja. 

Talirauhaset 
- Rauhaset sijaitsevat usein karvatupessa.  Niitä on erityisen runsaasti kasvoissa ja rinnassa, mutta ei lainkaan kämmenissä eikä jalkapohjissa.  
- Talirauhasten erite on rasvapitoista ja se sisältää bakteerien kasvua estäviä rasvahappoja ja entsyymejä. Erite tekee ihon sarveiskerroksen marraskeden notkeaksi ja vettä hylkiväksi. Sukupuolihormonien vilkastunut toiminta voi aiheuttaa murrosiässä talirauhasten aktivoitumista. Seurauksena voi olla paikallinen talirauhasen tulehdus eli akne.