Hiuspohjan iho 22.8.2019

- Hiuspohjan iho voi olla ominaisuuksiltaan normaali, kuiva, rasvoittuva, hilseilevä, herkkä -luokituksia on erilaisia. Hiuspohjaan ja sen kuntoon vaikuttavat esimerkiksi henkilön terveys, ikä ja elämäntilanne sekä se kuinka hiuksia ja hiuspohjaa hoitaa ja millaiset ruokatottumukset henkilöllä on. Huonot ruokatottumukset näkyvät myös hiuksissa: rasvaisen ruuan jälkeen hiukset sekä naama voivat näyttää sekä tuntua rasvaisilta. 

Normaali hiuspohja 
- Toiminnat ihossa ovat tasapainossa. 
- Iho ei ole kuiva sillä ihossa on riittävästi kosteutta. 
- Talirauhaset toimivat normaalisti eikä iho ole liian rasvainen. 
- Iho ei hilseile tai ole ärtynyt. 
- Iho on kimmoisa ja joustava. 

Rasvoittuvahiuspohja 
- Talirauhaset toimivat liikaa jolloin talien eritettä tulee normaalia enemmän. 
- Hiuspohja on öljyisen kiiltävä. 
- Vaikka hiukset pestään niistä tulee nopeasti uudelleen rasvaiset, koska tali liukuu hiuspohjasta kohti latvaa. 
- Hoitamattomaan rasvoittuvaan hiuspohjaan tulee helposti hilsekertymiä, koska normaalisti irtoava isosolukko ei pääse irtoamaan hiuspohjasta. 

 Miksi hiuspohja rasvoittuu?  

Tässä muutama syy: hormoonalliset syyt (murrosikä, kuukautiset, mieshormoonit), stressi ja vääränlainen ravinto. 

  Kuiva hiuspohja 
- Hiuspohjan kosteuspitoisuus on vähentynyt. 
- Talirauhaset eivät toimi tarpeeksi eivätkä riitä pitämään hiuspohjaa normaalina. 
- Hiuspohja voi olla helposti ärtyvä, kutiava, kireä ja/tai arka. 
- Hiukset eikä hiuspohja rasvoitu, vaikka niitä ei pesisi moneen päivään. 
- Hiuspohjassa voi olla pölyävää hilsettä, joka voi näkyä tummalla tekstiilillä esimerkiksi mustalla t-paidalla. 
- Hiukset voivat olla karheat ja kuivat. 

Iho ja sen tehtävät 22.8.2019

Ihon tehtävät 
- Ihon tehtävänä on ensisijaisesti suojata kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä, joita ovat mm. haitallinen säteily, mikrobit ja kemikaalit. Iho toimii myös vesieristeenä, joka estää liiallisen nesteenmenetyksen sekä veden osmoottisen imeytymisen kehoon, kun olemme veden kanssa kosketuksissa. 
- Iho toimii myös lämmönsäätelijänä. Kuumalla ilmalla pintaverisuonet laajenevat, jolloin ihon lähelle virtaa verta, josta lämpöä pääsee haihtumaan.  kun ilma on kylmää pintaverisuonet supistuvat, jotta veressä oleva lämpö ei pääse haihtumaan. 

Hydrolipidikalvo eli happokelmu 
- Ihon pintaa suojaa vedestä, rasvahapoista sekä lipideistä koostuva hydrolipidikalvo. Sen pH-arvo on noin 5, eli lievästi hapan, mikä auttaa suojaamaan ihoa bakteerien hyökkäyksiltä sekä esimerkiksi saippuan emäksiseltä vaikutukselta. Ohentunut tai jopa rikkoutunut hydrolipidikalvo on kuiva, hilseilevä. Vesi ei sitoudu ihoon vaan haihtuu puutteellisen hydrolipidikalvon läpi.  

Orvaskesi (epidermis) 
- Ihon päällimmäinen kerros, epidermis peittää ja suojaa alempia kerroksia. Epidermiksessä on paljon soluja mutta vain vähän soluväliainetta eikä siinä ole lainkaan veri- tai imusuonia. Epidermiksen paksuus vaihtelee kehon eri osissa, ohuimmillaan se on silmäluomissa ja paksuimmillaan jalkapohjissa. Epidermis uusiutuu jatkuvasti sitä mukaa kuin alempana olevat solut nousevat kerros kerrokselta kohti pintaa ja hilseilevät lopulta pois. 

Sarveissolukerros 
- Sarveissolukerros koostuu litteistä keratiinisoluista, joita kutsutaan korneosyyteiksi- kuin tiilet ja solunväliaineesta – kuin laasti. Korneosyytit ovat proteiineja, jotka koostuvat pienen pienistä keratiinirihmoista ja näiden säikeiden välissä kosteus säilyy hyvin. Kun tyvisolukerroksen solut saavuttavat sarveiskerrokseen, entsyymit hajottavat solukalvot ja vapauttavat näin rasvahappoja ja erittäin tärkeitä seramideja sarveiskerrokseen. 

Jyväissolukerros 
- Jyväissolukerros muodostuu 2-3 kerroksesta ihon pinnan suuntaisesti litistyneistä soluista. 

Okasolukerros 
- Okasolukerroksessa on useita soluja päällekkäin. Erityisesti kämmenissä ja jalkapohjissa tämä kerros on paksu. Solut ovat isompia kuin tyvikerroksessa ja kuutiomaisia. Soluilla on myös useita sytoplasmisia ulkokkeita, jotka ovat usein helposti havaittavissa preparoinnissa levenneiden soluvälien ansiosta. Ulokkeet kiinnittyvät desmosomeilla toisten solujen ulokkeisiin, ja valomikroskoopilla katsottaessa desmosomit erottuvat pieninä tihentyminä. 

Tyvisolukerros 
- Tyvikerros on orvaskeden alin kerros. Se koostuu yhdestä kerroksesta kuutiomaisia tai lieriömäisä soluja heti tyvikalvon päällä. Tyvikerroksessa on kantasoluja, jotka jakaantuvat. Solut ovat basofiilisia. Niillä on vain vähän sytoplasmaa, minkä takia tumat pistävät silmään. 

Verinahka (dermis) 
- Ihon alempi kerros, dermis eli verinahka on tiivistä sidekudosta. Dermiksessä on paljon soluväliainetta, jossa puolestaan on runsaasti liima- eli kollageenisäikeitä sekä  kimmo- eli elastiinisäikeitä. Dermiksessä on veri- ja imusuonia, jotka tuovat happea ja ravinteita myös epidermiksen soluille. 

Ihonalaiskudos (subkutis) 
- Dermiksen alapuolella oleva subkutis on myös sidekudosta mutta löydempää kuin dermis. Subkutiksessa on rasvasoluja, vähän soluväliainetta ja verisuonia. Subkutiksen sisältämän rasvan määrä vaihtelee kehon eri alueilla ja riippuu ravinnosta saadun energian ja energiakulutuksen määrästä. Subkutis suojaa elimistöä ja toimii lämmön eristeenä sekä sitoo ihon sen alla oleviin jänteisiin ja lihaskalvoihin.  

Hiki- ja talirauhaset 

Hikirauhaset 
- Ulkoeritteiset rauhaset, erityisesti paksussa ihossa, ovat pillimäisiä ja kiemuraisia rauhasia, jotka tuottavat hikeä ihonalaisessa kudoksessa. Hikirauhastiehyeisiin liittyvät hermot. Hiki = hapan vesiliuos. Rauhaset erittävät pieniä määriä suoloja ja virtsa-aineita. Lihasepiteelisolut auttavat ruiskauttamaan hikeä ulos. 
- Umpirauhanen — kainaloissa ja nivuksissa, paksumpaa nestettä, joka aktivoituu puberteetti-iässä. Rauhastiehyissä kasvaa bakteereita. Rauhaset eivät ole tahdonalaisia. Ne erittävät myöskin feromoneja. 

Talirauhaset 
- Rauhaset sijaitsevat usein karvatupessa.  Niitä on erityisen runsaasti kasvoissa ja rinnassa, mutta ei lainkaan kämmenissä eikä jalkapohjissa.  
- Talirauhasten erite on rasvapitoista ja se sisältää bakteerien kasvua estäviä rasvahappoja ja entsyymejä. Erite tekee ihon sarveiskerroksen marraskeden notkeaksi ja vettä hylkiväksi. Sukupuolihormonien vilkastunut toiminta voi aiheuttaa murrosiässä talirauhasten aktivoitumista. Seurauksena voi olla paikallinen talirauhasen tulehdus eli akne. 

HIUKSET  22.8.2019

1. Hiuksen rakenne 

papillaariosa eli juuri      

Hiuksen natiiviosa eli varsi

2. 
   
3. Hiuksen määrä ja paksuus 

• - Hiusten määrään vaikuttaa myös niiden väri: vaaleahiuksisilla on keskimäärin 150 000 - hiusta, mustahiuksisilla 110 000, ruskeahiuksisilla 100 000 ja punahiuksisilla 75 000.  

• - Ihmisellä on keskimäärin 100 000 hiusta, joista irtoaa päivittäin 20–150 hiusta. 
• 
  
• Kiharuus 

• - Pyöreä hiustuppi tuottaa suoran hiuksen. Jos taas hiustuppi on poikkileikkaukseltaan soikea, hius kihartuu.
• 
  
• Joustavuus eli elastisuus 

• - Hyväkuntoinen ja käsittelemätön hius venyy 10-30 prosenttia mutta palautuu takaisin normaaliin mittaansa spiraalimaisen rakenteensa ansiosta. 
• - Vaurioitunut hius menettää joustavuuttaan rakenteellisten vaurioiden takia ja veltostuu. 
• 
  
• Kimmoisuus 

• - Hiuksen kimmoisuus vähenee myös kosteuden hävitessä. Kun kimmoisuus on heikentynyt, hiukset venyvät enemmän palautumatta omaan mittaansa. 
• 
  
• Hygroskooppisuus 

• Hygroskooppisuus tarkoittaa hiuksen imukykyä. Hiuksella on siis kyky sitoa kosteutta itseensä esimerkiksi ilmasta. Mitä vaurioituneempi hiuksen rakenne on, sitä enemmän hiuksen ominaisuus sitoa kosteutta itseensä lisääntyy. 
• 
  
• Hiuksen pH-arvo  
• - Kun pH arvo menee 6.0 alapuolelle, hiuksen pintakerros sulkeutuu ja tiivistyy. Mieto hapan hoitoaine (pH alle 7) voi tuoda hiuksiin lisää kiiltoa, koska se tasoittaa hiuksen pintakerrosta, jolloin valo heijastuu suoremmin siitä. Voimakkaat hapot vaurioittavat hiusta. Happamia hoitoaineita ei tulisi käyttää, kun hiukset on värjätty punaiseksi tai oranssiksi, vaan hiuksiin tulisi käyttää muita värin hoitamiseen tarkoitettuja tuotteita. 
• 
  
• Hiuksen sähköinen varaus 
• - Hiuksen pinta on sähköiseltä varaukseltaan negatiivinen ja vetää puoleensa vastakkaisella varauksella olevia hiukkasia. Puhtaat ja kuivat hiukset ovat yleensä sähköiset ja lentävät jolloin lika ja pöly tarttuvat niihin helposti.  
• 
  
• Hiuksen väri (luonnonväriaineet) 
•  Eumelaniinit 
• - Eumelaniinit ovat 5,6-dihydroksi-indolin polymeereja ollen väriltään ruskeasta mustaan. 
• Feomelaniinit 
• - Feomelaniinit sisältävät enemmän rikkiä ja vaihtelevat väriltään punaisesta keltaiseen. 
• 
  
• Hiuksen luonnollinen vaihtuminen 
• Kasvuvaihe 
• - Hiuksen kasvuvaihe kestää 2-6 vuotta, mutta se lyhenee, kun ihminen ikääntyy. Solut jakaantuvat ja työntävät keratiinisoluja karvatupessa ylöspäin. Uusi hius kasvaa noin 1cm kuukaudessa Nuorilla hiukset voivat kasvaa yli metrin mittaisiksi. Hiusten kasvu on myös rotuominaisuus. Normaalisti 85-90 prosenttia hiuksista on kasvuvaiheessa. 
• Välivaihe 
• - Siirtymävaihe kestää noin kaksi viikkoa, jona aikana hiusten kasvu loppuu solujen jakaantumisen loppumisen myötä. Karvatuppi supistuu, ja hius irtaantuu sille tärkeistä verisuonista ja ravintoaineista, Hius ei vielä irtoa hiuspohjasta ilman mekaanista rasitusta. 1-3 viikkoa kestävässä siirtymävaiheessa on noin prosentin verran hiuksista. 
• Lepovaihe 
• - Lepovaihe kestää 2-4 kuukautta. Sen aikana hius irtoaa hiuspohjasta. Lepovaiheen loppupuolella hiusnystystä kehittyy uusi hius ja hiuksen uusi kasvuvaihe alkaa. Lepovaiheessa on yhtäaikaisesti noin 10-15 prosenttia hiuksista.